18.3.2021 Ensimmäinen vuoteni kansanterveystieteen opiskelijana

Viime vuonna tähän aikaan olin vielä kertaamassa viimeisiin ylioppilaskokeisiini. Olin panostanut niihin paljon, sillä olin päättänyt yrittää yliopistoon papereilla. Hain opiskelemaan kansanterveystieteitä, terveystieteitä ja terveyden edistämistä, ja kansanterveystieteet Tampereen yliopistolla oli ensimmäinen vaihtoehtoni. Kun sain tietää, että pääsin mieluisimpaan vaihtoehtooni, olin niin iloinen, etten meinannut paikoillani pysyä. Sinä päivänä, kun pääsin töistä, söin kakkua juhlan kunniaksi. Sain paljon vinkkejä ja ohjeita, miten selvitä kunnialla ensimmäisestä vuodestani ja odotin innolla pääseväni käyttämään niitä.

Opiskelujen aloittaminen oli tietysti hieman erilaista tänä vuonna, kuin muina vuosina, koska pandemian takia kaikki opinnot ovat etänä, eikä ole ollut ollenkaan yhtä paljon opiskelijatapahtumia. Silti fuksisyksynä pystyttiin onneksi pitämään kiinni joistain tärkeistä perinteistä. Muutin ensimäistä kertaa omilleen, ja se oli tietysti jännittävää. Vaikka isompia opiskelijatapahtumia ei järjestetty, sain silti tutustua oman alani opiskelijoihin ja löysin samanhenkisiä kavereita. Oli alkuun outoa tutustua aivan uusiin ihmisiin uudessa kaupungissa, koska asuessani aikaisemmin pienemmällä paikkakunnalla kaikki “tiesivät” toisensa jo ennestään, vaikka eivät tuntisi. Nyt sain esitellä itseni uusille ihmisille juuri sellaisena kuin olen, ilman että heillä on minusta tietynlainen kuva ennestään, mikä oli todella mukava kokemus. Se sai myös pohtimaan ja rakentamaan omaa identiteettiä, kun mietin, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mitä haluan tuoda esille itsestäni.

Varsinaisten opintojen aloittamisessa oli kohdallani tiettyjä hankaluuksia, osin etäopetuksesta johtuen. Suurin ongelma koitui siitä, että syksyllä opintojen alussa en ymmärtänyt, miten kursseja kuuluu valita ja kuinka paljon. Katsoin listaa, johon oli merkitty kursseja, joita voi käydä ensimmäisenä syksynä, mutta en tajunnut, että niistä koostui yhteensä paljon enemmän opintopisteitä, kuin on tarpeen ja otin ne kaikki. Tästä johtuen olin hukkua työmäärään, stressaannuin ja annoin periksi, koska ajattelin, että ei tästä tule yhtään mitään. Lopetin monta kurssia kesken ja luulin, että minulle tulee aivan liian vähän opintopisteitä. Kun joululoma koitti, huomasin kuitenkin, että tavoitemäärä opintopisteitä oli täyttynyt ja olin siis stressannut aivan turhaan. Onneksi tämä kuitenkin selvisi, ja nyt keväällä olen selvinnyt opinnoista jo paljon paremmin.

Nyt kun opinnot ovat lähteneet käyntiin oikeamman kokoisella työmäärällä, olen viihtynyt kursseilla. Joudun pakollisena käymään muutaman kurssin tilastotieteitä, mikä ei ole minulle mieleen, mutta muut kurssit ovat mielenkiintoisia. Minua kiinnostaa erityisesti terveyspalveluiden tasa-arvoinen saatavuus ja yhteiskunnalliset kysymykset terveystieteissä. En vielä tiedä mitä töitä tulevaisuudessa haluan tehdä, mutta tieto siitä, että tutkinto tarjoaa minulle monia eri vaihtoehtoja, on rauhoittava. Kokonaisuudessaan minulla on toiveikas olo kansanterveystieteiden opiskelusta.

Suvi-Maria Saikkala